RSS:
Merkinnät
Kommentit

Unennäköä

Nukuin hyvin nähden unia, mikä sinäänsä ei ole tavatonta. Näen paljon unia, mutta harvemmin muistan kaiken näkemästäni. Aamukahvilla miettisin uneni syvempää merkitystä, mutta niin sekavasta pätkästä ei mitään kokonaisuutta saa aikaiseksi.

Olin rakkaani kanssa, unessa siis, Suomenlinnassa kävelemässä. Kävimme kirkossa joka oli kyllä sisältä aivan Sipoon vanha kirkon tyylinen (kirkoissa on kiva käydä katselemassa) Eksyimme toisistamme jollain mystisellä tavalla, mutta ei hätää sovimme tapaamisen kauppatorille kunhan olen päässyt lautalla sinne. Matkalla lauttarantaan olin nukahtanut ja heräsin jossain asunnossa. Asunto oli täynnä pieni huoneita joissa kaikissa oli paljon tavaroita, eriskummallisia vanhoja ja uusia esineitä ja vaatteita. En tiennyt missä olen, mutta ikkunasta ulos katsoessani luulin olevani Puolassa. Etsin siinä sitten kännykkääni millä soittaa ja hahmottaa olinpaikkani. Kännykän näköisiä esineitä oli 5-6 mutta yksikään niistä ei ollut kännykkä. Yksi näistä kännykkä huijauksista oli patterikäyttöinen kynänterotin (olisikohan sellaisella potenttiaalista markkinarakoa :) tuskin ) Talon asukkaat saapuivat kotiin ja kävi ilmi, että olivat venäläisiä maahanmuuttajia ja naapurikansan ystävällisyydellä neuvoivat minulle junareitin Tallinnaan. Lähtöä tehdessäni huomasin, että eteisessä oli mielenkiintoinen peili. Peili näytti kuvajaisensa mustavalkoisena muuten, mutta jonnekkin satunnaiseen kohtaan ilmestyi kirkkaan keltainälillä banaanii. Peilistä oli paljn hupia, banaani oli pääni päällä poikittain, sitten korvanlehdellä ja kerran olkapäälläni. Määrätietoisesti kyläilypaikkani isäntäväki kuitenkin ohjasi minut kotimatkalle joka taittuikin yllättävän nopeasti koska ovesta kadulle astuessani olinkin jo Tallinnan satamassa. Laivan saapuessa Helsnkiin niin että kaupungin saattoi jo nähdä heräsin unestani.

Aika sekavaa sanoisin, mutta erittäin miellyttävää ja virkistävää oli reissata nukkuessaan. Jostain olen muistaakseni lukenut että jos päivä elämä on tylsää niin unet on vilkkaita ja toisin päin. Luulen kyllä että muistan tuon asian nyt ihan väärin koska minulla on päivät ihan riittävän toiminnallisia, paitsi tänään jolloin on lörttipäivän vuoro. Ihana aurinkoinen vapaapäivä vasta alullaan, eikä mihinkään kiirusta. Onko parempaa juuri tähän hetkeen, eipä taida :)

Punatulkkuset

Aamukaffella terassilla kirpeässä (kylmässä) syksyilmassa auringon paistaessa, mutta ei lämmittäessä, katselimme punatulkkujen riekkumista. Kovasti olivat pullukoita, olisikovathan popsineet kaikki meidän nurmikonsiemenet? Siinä niitä oli 4 punasta pullukkaa jotka räpiköivät lammikossa niin että hieman heikompi kuuloinenkin olisi sen kuullut. Mietittiin sitten P:n kanssa että miten mahtaa olla joutsenien laita tulisikohan me jos laittaisi kutsukortin että terve tuloa spahan :)

Syksy on nyt kuitenkin minun vastusteluista hulimatta saapunut. Värit on hyvät ja auringon paistaessa näyttää jopa mahdottoman kauniilta, kunhan on pukeutunut tarpeeksi lämpimästi.

watch?v=TgTpPQ28hVY&feature=related

Hei maailma

Pyörin kasvukivuissa

ikävöin rantakallion tyhjyyttä

horisonttiin sukeltamista

metsän

meren läheisyyttä

hiljaisia hetkiä omissa ajatuksissani

…..                                                                                                                                                               Viimiset 14 vuotta minun syksyyni on kuulunut rantakallioilla istuminen, katselu horisonttiin ja kaupungin valojen ihastelu mustaa allokkoa vasten. Asuin lähellä rantaa ja luonto on aina ollut minulle voimanlähde, hiljentymisen syli ja ajatusten selkeyttäjä. Kesällä muutimme rakkaani kanssa yhteiseen kotiin jossa ei ole lähistöllä rantaa, eikä syksykään tunnu nyt syksyltä.


Mainos